tiistai 12. joulukuuta 2017

Samu Sirkka aamiaisvieraana

Moni on jo aika sinut härkkiksen kanssa korvatakseen sillä jauhelihan, mutta hyönteisten syömiseen lienee vielä pitkä matka. Kuitenkin markkinoilla on nyt leipää jossa on käytetty jauhettua kotisirkkaa - n 70 sirkkaa per leipä (3% ainesosista). Kokeilunhaluisena ja lievästi uhkarohkeana ruokailijana kiinnostuin heti, ja päätin maistaa sirkkaleipää.


Lehdistössäkin on noteerattu, vähiten yllättäen juuri ulkomainen kiinnostus sirkkaleipää kohtaan - en ole juuri nähnyt analyysiä tulevaisuuden ruokalajeista tai niiden eettisyydestä. Leipä lienee turhin, mutta samalla helpoin kohde jossa hyönteisten käyttöä voidaan tässä mittakaavassa kokeilla.

Sirkkaleipä ei suoranaisesti ratkaise mitään ongelmaa, koska se ei korvaa kokonaan mitään muuta ainesosaa. Samaan aikaan se myös onnistuu siirtämään eettisesti aika eri asemaan perinteisesti lihattoman tuotteen, joka käyttääkin nyt eläintä ainesosanaan. Monille on ollut vaikeaa jo vuosia ymmärtää esimerkiksi se, etteivät vegaanit syö kanaa - voin vain kuvitella miten vaikeaa on saada nuo ihmiset ymmärtämään, että myös hyönteinen on eläin.

Eettisesti leipä on vähän sinne ja tänne: Jos ajatellaan viljelypinta-alan olevan tulevaisuudessa ongelma, hyönteisten käyttö voi jossain määrin ratkaista asiaa, joskin mittakaavan pitäisi olla paljon suurempi. Toisaalta eläinperäisten tuotteiden käytön vähentäminen pitäisi monen mielestä olla suurempi tavoiteltava asia, silloin härkäpapuvalmiste voittaa hyönteisten syömisen. Toisaalta jos hyönteisistä saadaan validi vaihtoehto, voisi se helpottaa mm. nautakarjasta luopumisessa. Asia on varsin monimutkainen. Toistaiseksi olen siinä käsityksessä, että sirkkojen viljely olisi paras ratkaisu kun ensimmäinen sukkula lähtee perustamaan siirtokuntaa Marsiin.


No onko hyönteisleipä sitten hyvää? Testileivissäni oli oivariinin lisäksi a) Goudaa, kurkkua ja salaattia. b) Saunapalvia, tomaattia ja salaattia. Ilokseni voin todeta leivän olleen hyvä, täyeläinen ja maukas, suunilleen sellainen miltä muutkin täysjyväleivät maistuvat.

Kokeilunhalu on mahdollisesti ainut syy ostaa 3,99 Eur maksava 250g leipä. Toistaiseksi hinta on selkeä este tuotteen laajalle levikille.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Rivitalounelma: Kuinka niitä keittiöitä oikein ostetaan?

Aika monta kysymystä liittyy keittiön ostamiseen puolin ja toisin, näin isojen hankintojen tekeminen on kuitenkin aika eri asia kun vaatekaupoilla käynti.

Haastattelin hieman ystävääni joka oli aikaisemmin tehnyt keittiöremontin, ja hän oli hakenut tarjouksen kävelemällä arkena liikkeeseen. Tästä rohkaistuneena uskaltauduimme itsekkin menemään suoraan liikkeeseen, koska esitteet ja kuvat internetissä eivät erityisesti tee näille kokoonpanoille oikeutta. Liikkeissä on esillä malleja, joista pääsee suoraan kokeilemaan miltä esimerkiksi heidän vetimetön mallinsa tuntuisi (useat olivat aika huonoja, ja mistään liikkeestä ei saanut valkoisilla vedinurilla ovia, joka tuntui omituiselle). Parista liikkeestä saimme myyjältä auliisti perustietoa valikoimista jotka meitä kiinnostivat, sekä esitteet mukaan - mutta kaikkiin olisi pitänyt varata aika. Paitsi Keittiömaailmaan.

Muiden liikkeiden puolustukseksi on kyllä sanottava, että siellä ei ollut kuin yksi myyjä töissä, joten kaikki muut asiakkaat joutuivat aina odottamaan kun myyjä esitteli mallistoaan. Ymmärrettävästi noista liikkeistä ei tietenkään mitään tarjoustakaan lähdetty heti suunnittelemaan, mutta tässä tapauksessa se tarkoitti kaupan menetystä heille.

Asiaa helpotti toki se, että minulla oli jo mitat kohteesta mukana, joka on ehdoton edellytys kun menette keittiökaupoille. Keittiömaailmassa kierreltyämme ja suunnittelijan kanssa hetken juteltuamme, hän pyysi mittoja ja oli halukas meille suunnitelmaa tekemään, joten tarjoukseen oli helppo tarttua.



Seuraavalla tapaamisella kävimme suunnitelman yksityiskohtaisesti läpi, materiaalit, kodinkoneet ja kilkkeet, jolloin tosiaan muutamaan kohtaan tehtiin tarkennuksia. Ymmärrettävästi suunnitelma oli alun perin tehty siten, että se mahtui reilusti budjettiimme, joten pienten parannusten teko ei tuntunut lainkaan pahalta. Esimerkiksi alempiin vetolaatikostoihin lisättiin laidat, jolloin paistinpannut ja kattilat pysyvät järjestyksessä - Ja 20cm leveään pikkukaappiin vaihdettiin apteekkarinhylly, jolloin koko tila olisi paremmin käytettävissä.

Sittemmin olemme tavanneet vielä kerran, kun kävimme yhdessä kohteessa suorittamassa tarkastusmittaukset, että kaikki tulee varmasti oikein. Erityisesti vanhoissa kohteissa tämä onkin ihan hyvä, kun kaikenlaisia koteloita ja pattereita on siellä sun täällä.



Ehkäpä mitään yleishyvää vastausta ei ole, mutta näin ainakin rivitalounelmaan ostettiin keittiö.



Ps. Lämpimän suosituksen saa ihana suunnittelijamme Sanna, jonka blogia voit lukea täällä. Hänen blogistaan löytyy huikeita aikaisempia muutoskohteita, ehkäpä soitatte hänelle kun teidänkin keittiöremontin aika koittaa?



tiistai 28. marraskuuta 2017

Rivitalounelma kuplii

Minä olen aina ollut suhteellisen kriittinen rivitaloihin. Minusta niissä on tavallaan huonot puolet kerros- ja omakotitaloista. Tiedättehän, oma piha jota pitää hoitaa, muttei riittävästi pihaa yksityisyyteen. Vähemmän naapureita, mutta silti seinänaapureita jne. Silti olen nyt lähdössä toteuttamaan rivitalounelmaa.



Tulevan avopuolisoni lähisukulainen muutti tänä syksynä asunnosta helpompiin olosuhteisiin - kaksikerroksinen asunto kun ei välttämättä ole enää ikääntyvälle se helpoin ratkaisu. Viaton kysymykseni asunnon mahdollisesta ostamisesta johtivat luiskaan jossa nyt seikkailemme.

60- luvun rivitalon päätyasunto odottaa nyt meitä, ja lekaa, sillä vaikka asunto ei alkuperäisessä kunnossa olekkaan, löytyy sieltä runsaasti päivitettävää. Priorisoinnista oli helppoa päästä yhteisymmärrykseen: Keittiö ja alakerran kylpyhuone remontoidaan ensiksi. Jonossa kyllä riittää tekemistä yläkerrassa, mutta siitä lisää myöhemmin.



Tästä alkaa matka kohti unelmien kotia - tiedän, että mutkia ja kuoppia tulee matkaan, mutta olen luottavainen. Kirjoitukseni rivitalounelmaamme liittyen löytyvät blogistani tunnisteella: Rivitalounelma.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Uusi suosikkikahvi

Oma kahvimakuni on vuosien varrella siirtynyt kohti tummempaa ja tummempaa, onnekseni tällä saralla on myös suomessa ryhdistäydytty. Edelleen perusvarma valinta on toki tummapaahto juhla mokka, mutta silloin kun on varaa, lähden makumatkalle maailman toiselle puolen.


Uusi suosikkini on Pauligin kaupunkikahvit sarjan kuubalainen helmi, Café Havana. Viisiportaisella tummuusasteikolla kahvi on neljännellä portaalla, eli mielestäni juurikin hyvä välimaasto olematta liian tumma espresso - vaan sopivasti myös suodatinkahvina isosta kupista nautittava juoma. Maku voi olla monelle aika tuju, sillä standardikahvi, eli tavallinen juhla mokka on samalla tummuusasteikolla 1. Rohkaisen kuitenkin kokeilemaan, mikäli olet jo uskaltanut ostaa tummapaahtoisia perusmakuja.

tiistai 14. marraskuuta 2017

(toiseksi)paras karhuystävä

Kirjoitin aiemmin uudesta parhaasta karhuystävästä, mutta makuuhuoneessani vierailee myös toinen, vähintään yhtä hyvä karhuystävä. Finlaysonin Otso seikkailee suomalaisessa satumetsässä, marjoja napostellen.




Lakanoiden lisäksi otsoa on saatavilla pyyhkeissä, kangaskasseissa ja verhoissa, mutta ainakin viimeksi mainittuun taitaa kuosi olla aika levoton. 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Kannumania

Sulo vilénin sanoin, "no kun halvalla sai".


Ilmeinen riski ostaa himoitsemansa esi-isä kannu muumisarjasta huipentuu kun osuu vahingossa Iittala outletin alennusmyynneille. Kaupan sinetöi se, että osuin paikalle kun liikkeessä oli vielä lisäalennus -10% tuona viikonloppuna. Karkeasti sanottuna kannu lähti puoleen hintaan, ja sillä on nyt kunniapaikka kahvinkeittimeni vieressä.


Toinen kannu lähti mukaan citymarketin keräilykamppiksesta, jossa on koko liuta muitakin Iittalan taika tuotteita. (Joululahjavinkki! kamppis voimassa vuoden loppuun)  Tämä pienehkö kannu on juuri sopiva (0,5l) isoille kutsuille maitokannuksi kahvipöytään. Samasta sarjasta, samalla värillä minulla oli entuudestaan vain yksi lahjaksi saatu setti espressokuppi + lautanen - luulin jo mustavalkoisen tuotteen menneen myynnistä, mutta kyllä niitäkin vielä kaupoista löytyy. Täytyy täydentää sarjaa ainakin vielä toisella espressokupilla joskus, niin - ja espressokeittimellä tietenkin :)

tiistai 31. lokakuuta 2017

Paras karhuystävä

Metsiemme kuninkaan kainalossa on hyvä nukkua. Tänä syksynä Pentik on tuonut myyntiin tuotteen, jolla he kiskaisivat minut kerralla takaisin asiakkaakseen. Tähän asti olen heidän valikoimista ihastunut lähinnä poro heijastimeen, jollaisia minulla on jo toinen kierroksessa. Fauna sarjan lakanat ovat löytäneet tiensä makuuhuoneeseeni. Luontoaiheena karhu on aina ollut minulle rakas, ja ainakin minusta tämä piirrostyyli on mukavaa katseltavaa. Kuvissa pelkät sarjan tyynyliinat yhdistettynä muihin mustavalkoisiin tekstiileihin - johon ne myös soveltuvat erinomaisesti.




Tällä hetkellä sarjassa seikkailevat karhun lisäksi poro, kettu, jänis ja pöllö. Joista karhu ja jänis on "sketsattu" kuvan mukaisella tyylillä - poron ja ketun ollessa enemmän maalattuja, omaa silmää tämä piirtotyyli miellyttää enemmän.


Jos fauna kupit kiinnostavat, vaikka sarjassa ei muita astioita ainakaan vielä ole, on myynnissä mielestäni aika kiva vaihtoehto. Miellyttävän graafisen aamiaiskattauksen saat yhdistämällä faunan kivi sarjan leipälautasiin ja kulhoihin. Tuotekuva: Pentik


perjantai 28. heinäkuuta 2017

The Handmaid's tale



Nykyään (melkein) kukaan ei lue kirjoja, mutta hyvät tarinat kiinnostavat sitäkin enemmän. Olen ilolla seurannut viimeisten vuosien kehitystä, jolloin paukkuja on siirretty roimasti hyviin tv tuotantoihin. Elokuvanakin tämä Margaret Atwoodin The Handmaid's Tale (Orjattaresi) toimisi varmaan hyvin, mutta tv sarjana sillä on sopivan pitkä ja kutkuttava kaari.

Kirja on juuri oikean mittainen kymmenen jakson sarjaksi, siinä missä elokuvaa olisi jouduttu kiirehtimään ja juonta köyhdyttämään. Juoni jätetään lopuksi auki, sopivasti toista kautta varten, mutta toivoisin sen olevan viimeinen. Vakaasti uskon tästä tarinasta saatavan kaiken irti suunilleen kahdessakymmenessä jaksossa, eli sopivasti toisen kauden loppuun.

Orjattaresi, kertoo ajasta lähitulevaisuudessa, jossa ympäristökatastrofin ja sisällissodan koettelema amerikan yhdysvallat on vallankumouksen jälkeinen kristilliskonservatiivinen teokratia. Ihmisoikeudet tai sananvapaus eivät toteudu edes etäisellä tasolla. Parhaiten asiat ovat komentajilla ja heidän vaimoillaan, joilla on palvelusväkenään marttoja sekä autonkuljettajia - sekä heille osoitettu orjatar, jonka tehtävänä on synnyttää komentajalle lapsi. Ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa syntyvyys on romahtanut, ja harvoja yhä hedelmällisiä naisia pidetään julman alistetussa maailmassa, mutta silti tärkeänä voimavarana ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Ulkopuolisia paikkoja ei juuri näytetä tai niihin ei erityisesti viitata, mutta selvää on, että esimerkiksi Kanadassa on vielä vapaa demokratia, jonne yhdysvalloista karanneet pyrkivät henkensä uhalla.

Tarina vangitsee hyvin miten kaltevalla pinnalla yhteiskunta luisuu kohti totalitaarista teokratiaa yllättävänkin helposti - ja samalla osat siitä tuntuvat hyvinkin tutuilta teemoilta ihan nykyisessäkin länsimaisessa keskustelussa. Kaikkein pelottavinta on, että sarjan tapahtumat ovat periaatteessa ihan uskottavia, ja voisivat tapahtua oikeasti myös meille.

Hypnoottisen vangitseva ja synkän vaikuttava sarja kannattaa ehdottomasti ottaa haltuun. Sarjan toista tuotantokautta odotetaan julkaistavaksi vuonna 2018.


The Handmaid's tale on Suomessa katsottavissa HBO Nordicissa

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pariisin Kevät - Kuume


Kuudes albumi on nimeltään kuume. Kuudes albumi. Aika harva yhtye nykyään enää pääsee kokoonpanollaan tällaiseen määrään loistavaa musiikkia, hattua päästä Pariisin Keväälle!

Kiinnostukseni yhtyettä kohtaan on kaiken aikaa latistunut, vaikka periaatteessa sille ei ole mitään syytä. Luulen sen kaikkiaan liittyvän siirtymääni lisää elektronisen musiikin puolelle, jolloin perinteisestä rock/pop maailmasta tulee vanhanaikaista tai vaikeammin lähestyttävää.

Perinteistä poiketen myös mielenkiintoisia polveilevia kappaleita löytyy tältä levyltä, esimerkiksi synavetoinen Liukuovet. Elektronista vibaa on riemukseni havaittavissa kautta linjan, muttei kovin vahvasti - eli mitenkään alkuperäisestä maailmasta tässä ei olla kaukana. Ehkä siihen liittyy lopulta tietynasteinen kyllästyminen yhtyeeseen. Kuudes albumi on kiistatta aika erilainen kun vaikka kaksi ensimmäistä, mutta ei enää kovinkaan omintakeista kahdesta edellisestä.

Pariisin kevät on kaiken aikaa parantanut juoksuaan, eikä tunnu tinkivän laadusta missään vaiheessa. Vaikka musiikkia tuntuu syntyvän verrattain verkkaisella tahdilla, on levy toisensa jälkeen laadukkaampaa ja viimeistellympää Pariisin Kevättä. Silti tuntuu, että Kuume ei erotu enää muusta tuotannosta edukseen. 3/5

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Presidentti

Maanjäristys Nurmijärvellä, presidentin murhayritys ja salainen ohjusten laukaisualusta. Kaikkialla on salaliittoja ja vaaroja. Näin voisi kuvailla presidentti- sarjan kahdella lauseella.


Ylen draamasarja Presidentti vaikuttaa ensikuulemalta Remeksen romaanilta, alkuasetelma on lupaava, joka matkan aikana lässähtää kokoajan pahemmin. Ohjelma jota puffataan samalla sinetillä kuin jauhelihaa, saa muuten automaattisesti jauhelihan uskottavuuden.

Tarina on epäuskottava ja luonnoton, tapahtumat ovat liian absurdeja ollakseen todentuntuisia. Entistä vaikeammin lähestyttäväksi tarina tulee, kun osa maailmasta on totta (kuten valtiot, EU ja Nato), mutta suuri osa toimijoista on lähmäisesti sinne päin (Rosatom onkin Rosreaktor jne). Salaliitot ja juonittelu ei tunnu kiinnostavalta ja poliittisesti kiihottavalta draamalta, vaan hyvin likaiselta ja lähmäiseltä kauttaaltaan. Setämiehet kylpytakeissa jossain saunaosaston takkahuoneessa nyt vaan ei ole enää mitenkään ajankohtaista kuvastoa.

Dialogi on kömpelöä, yhtäältä uskottavaa ja virkamiesmäistä, toisaalta presidentistä rakennetaan outoa henkilökuvaa joka särjetään lopuksi aika kliseisellä "paha saa palkkansa" asetelmalla, sympatiat ovat toki petetyn vaimon puolella jo valmiiksi

Sarja on samaan aikaan kallis, että halpa. Puitteisiin on panostettu, mutta valaisu ja kuvaus muistuttaa lähinna kotikatua. Tunnus on nostattava ja mahtipontinen fanfaari, joka on kuin väärästä ohjelmasta. Presidentti on liian täynnä eripareja ja ristiriitoja, ollakseen hyvä tv draama.